Lapsen myötä tutuksi on tullut aktiviteetti nimeltä ulkoilu. Enkä nyt tarkoita lenkkeilyä tai muuta vastaavaa, vaan pihalla touhuamista, joka on lapsille välttämättömyys ylimääräisen energian purkamiseen, mutta aikuiselle - tai siis ainakin minulle - vähän omituinen uusi tuttavuus. Aluksi, muksun tultua siihen ikään, että sen kanssa ylipäänsä saattoi touhuta ulkona (ja miehen tyttären ilmaannuttua elämääni), en oikein tiennyt, mitä ihmettä siellä pitäisi oikein tehdä. Heilutella muovista lapiota? Viuhtoa leikkiharavalla? Juosta ympyrää?
Sitten tuli sopivasti talvi ja äkkiä minunkinlaiseni leikkirajoittuneen oli helppo keksiä tekemistä. Talvella voi laskea mäkeä, voi kieriä lumihangessa ja tehdä lumiukon, voi vetää lasta pulkassa tai pyöritellä lumipalloja.
Voi heittäytyä lapseksi itsekin ja ottaa lumiukon rakennus niin tosissaan, ettei päästä lapsia lähellekään sitä tuhoamaan. Niin, kerroinko jo olevani leikkirajoittunut?
Joka tapauksessa, tältä näytti tämän päivän ulkoilutuokio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti