Taaperon sanavarasto on laajentunut asteelle, jossa on mahdotonta listata enää kaikkia opittuja sanoja. Niitä kun on paljon, ja koko ajan tulee lisää. Varsinaisten oikeiden sanojen lisäksi on sanamuunnoksia, joiden merkityksen ymmärrän, vaikka se olisikin melko kaukana alkuperäisestä sanasta. Uusin tällainen on 'kuikki', joka tarkoittaa ruohonleikkuria. Mikki Hiiri on myös edelleen Bakka, syystä, jota kukaan ei ymmärrä.
Ipanalla kesti tovin ennen kuin 'äiti' alkoi tulla selvästi äänihuulilta. Nykyisin äitiä huudellaankin sitten ahkerasti, vaikka olisin ihan naperon vieressä. Joskus, kun ihmisiltä kysyttiin suomen kielen kauneinta sanaa, moni vastasi 'äiti'. Minusta se ei koskaan ole ollut erityisen kaunis sana, noin niin kuin sen puolesta, miltä se kuulostaa. En edelleenkään listaisi sitä sen perusteella kauneimmaksi sanaksi, mutta täytyy myöntää, että kuulostaahan se oman lapsen suusta tullessaan aika kivalta - ainakin niin kauan kuin sitä ei karjuta raivoisaan sävyyn kieltäessäni lapselta jotain.
Tähän mennessä ei ole näkynyt merkkejä siitä, että Ipanan puheen kehitys viivästyisi kaksikielisyyden takia. Lapsi puhuu paljon, ja vaikka kaikki suusta tulviva sanavyöry ei ole aikuisesta ymmärrettävää, on joukossa enemmän ja enemmän ihan oikeita sanoja (tai niiden yritelmiä). Englanti ja suomi kulkevat sulassa sovussa rinnakkain: Välillä auto on 'uuto', välillä puolestaan 'kaa'. Joskus toivotetaan "hei, hei äiti", toisinaan puolestaan "bai, bai mami". Kun ruoka loppuu, se voidaan ilmoittaa toteamalla "poppu!" tai "ei oo", mutta yhtä hyvin myös "oo gan!" (=all gone), tehostamalla puhetta käsien levityksellä.
Uskon - ja erinäisten tutkimusten ansiosta myös tiedän - että runsas kirjojen selailu ja lukeminen ovat auttaneet ja auttavat lapsen sanavaraston kehittymisessä. Missä muualla kuin kirjojen sivulla Ipana näkisi päivittäin kettuja, vuoria, mörköjä ja norsuja? On hirveä määrä asioita, joita lapsi ei olisi vielä nähnyt ilman kirjoja. Ja siten on myös hirveä määrä sanoja, joita ei olisi opittu ilman lukuhetkiä. Vaikken ihan aina jaksa tehdä kymmenettä hiekkakakkua tai pyörittää Ipanaa ilmassa tämän halutessa "pyälii" (eli koko ajan), en koskaan kieltäydy lukemasta hänelle. Hammasta purren luen vaikka kuusi kertaa putkeen saman kirjan, sillä uskon kirjoihin ja niiden kehittävyyteen ja toivon lapsenikin oppivan rakastamaan kirjoja. Tosin, hän taitaa rakastaa jo - niin hyvin ikiliikkujakin jaksaa keskittyä kirjan ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti