Kesä on nyt virallisesti ohi. Näin sanoo kalenteri syyskuun neljäntenä päivänä. Sää ulkona ei onneksi sano vielä samaa, sillä tänäänkin on aurinko paistanut ja elohopea kivunnut kahteenkymmeneen lämpöasteeseen. Mutta jos olen rehellinen itselleni, ei tämä lämpö tule kestämään enää kauaa - vaikka toivoisinkin päinvastaista.
Onneksi mennyttä kesää voi aina fiilistellä seuraavaan sellaiseen asti. Kesältä on iso virtuaalinen läjä valokuvia: kuvia ihan tavallisilta päiviltä rannoilla, mökkireissuilta, kuvia aikuisten kesken tehdyiltä pakohetkiltä arjesta ja toisaalta taas Linnanmäeltä, Seikkailupuistosta, Zoolandiasta...
Tässä joitakin kesäisiä hetkiä, jotakin, mitä muistella räntäsateiden ja ikuisten lumikinosten keskellä:
 |
| Taapero, laituri ja järvi. |
 |
| Vesileikkejä. |
 |
| Isä ja tytär matonkutomispuuhissa. |
 |
| Sisko(puoli) ja sen veli(puoli) autokarusellissa. Taapero sai raivarin kun pyöritys loppui. |
 |
| Jousiampujatar Kuralan kylämäessä. |
------
Mennyt kesä oli mahtava monestakin syystä. Sain viettää sen tulevan aviomieheni (enää kymmenen kuukautta häihin, iik!) ja kahden maailman suloisimman lapsen kanssa. Ehdimme nähdä ja kokea monenlaista. Ja kesäsää - se oli ihana lähes koko ajan. Lämpötilojen puolesta kesä alkoi jo toukokuun alussa ja jatkuu vieläkin; se on siis kestänyt neljä kuukautta. Tärkeintä on kuitenkin - ja nyt tulee klisee - sisimmässäni paistanut aurinko.
Mikä kesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti