Mökillä vol. 2

Noin kuukausi sitten kerroin miten hyvin viihdyin vuokramökillä Keski-Suomessa, vaikken mikään mökki-ihminen olekaan. Viime lauantain vietin kummieni mökillä, ja taas oli hurjan hauskaa. Kenties ikä on tehnyt tehtävänsä ja alan hiljalleen viihtyä paremmin rauhallisessa mökkimaisemassa kuin kaupungin vilkkailla terasseilla.

Mökkimaisema merelle,

Mökillä riitti menoa ja ääntä, sillä mukana oli Ipanan lisäksi hänen kaksi serkkuaan; lähes 11-kuinen serkuskatraan juniori sekä serkuksista vanhin, lokakuussa kaksi vuotta täyttävä taapero. Pelkäsin etukäteen etten ehtisi tehdä päivän aikana muuta kuin säntäillä Ipanan perässä, mutta yllättäen olikin helpompaa, kun mukana oli kavereita - taaperot pysyivät kauemmin yhdessä paikassa leikkimässä, kun vieressä joku toinenkin lotrasi kuravedellä ja maisteli hiekkaa.

Kolmen kopla.

Minä pääsin kokemaan pitkästä aikaa vähän vauhdin hurmaa, kun hyppäsin vedettävän "patjan" kyytiin kummisetäni kiskoessa sitä vesiskootterilla. Oli sitä hauskempaa, mitä enemmän oli vauhtia! Näytinkin sedälleni vähän väliä käsimerkein että kovempaakin saa mennä - ja lopulta mentiin niin lujaa että lensin kyydistä. Uudestaan kyytiin kapuaminen oli vähän haasteellista, mutta sitten mentiin taas.

Lähtövalmiuksissa.

Jii-haa!

Päivä oli oikein onnistunut. Koska paikalla oli niin monta aikuista, sain syödä ja kahvitellakin rauhassa. Tosin pidin varani, ettemme hairahtuneet uskomaan kollektiiviseen silmään - eli siihen, että kyllä joku niitä lapsia aina vahtii, kunnes kukaan ei vahdikaan kaikkien luottaessa siihen johonkuhun. Niinpä nimesin aina jonkun katsomaan Ipanan perään kun itse en ollut näköetäisyydellä.

Kun isäpuoli pitää kädestä, voi toisella kädellä vaikka raaputtaa pyllyä.

-----

Niin kivaa kuin mökkielämä onkin, ensi viikolla lomailemme suurkaupungissa. Keskiviikkona nimittäin suuntaamme kohti Pietaria. Pietarilainen arkkitehtuuri, venäläinen kuohuviini ja lukuisat sushiravintolat, here we come!