A Beautiful Body

Lukuisat naiset, äidit, ovat blogeissaan ottaneet osaa tähän haasteeseen, joka lähti liikkeelle valokuvaaja Jade Beallin A Beautiful Body Projectista. Haasteessa ja myös itse projektissa on kysymys raskauden "runtelemista" naisvartaloista ja ennen kaikkea siitä, että raskausarpinenkin tai muita muutoksia kokenut äidin vartalo voi olla kaunis. Itse näkisin tässä myös jonkinlaista vertaistukea, sillä on lohdullista nähdä raskauden, synnytyksen ja imetyksen muokkaamia vartaloita ja tajuta konkreettisesti, ettei ole todellakaan yksin muuttuneen kehonsa kanssa.

Haasteeseen kuuluu oman kehon tarinan kertominen kuvan kera - kuvan, joka paljastaa ne äitiyden tuomat muutokset, joita monet meistä niin kovin häpeävät. Koska olen pelkuri enkä tohdi paljastaa omaa puolialastonta vartaloani kaikelle kansalle, jätän kuvaosion väliin. Mutta tässä tulee tarinani:

Niin kauan kuin muistan, olen ollut tavalla tai toisella tyytymätön vartalooni. Rintani ovat olleet mielestäni liian pienet, jalkani liian paksut, vatsa väärän muotoinen ja varpaatkin rumat. Teini-iässä sairastin syömishäiriön enkä silloin tai koskaan sen jälkeen ole ollut mielestäni oikean kokoinen; laihimmillanikin minussa oli aina liikaa jotain. Välillä olen hetkellisesti hyväksynyt itseni, sitten taas hyökännyt omaa kehoani vastaan entistä raivokkaammin.

Raskausaikana painoni nousi kaikkiaan parisenkymmentä kiloa - josta onneksi suuri osa oli nesteturvotusta, joka lähti viikon, parin kuluttua synnytyksestä. Muutama kilo jäi ja niiden lisäksi alavatsani raskausarvet muistuttamaan elämäni mullistumisesta ja toisen elämän saattamisesta maailmaan.

Arpia on (aikaisempaa pehmeämmässä) alavatsassani maltillinen määrä, mutta aluksi en ollut sinut niidenkään kanssa. Jotakin uutta poikani syntymä sai kuitenkin aikaan itsetunnollisessa mielessäkin, sillä arvet eivät ole muodostuneet minulle sellaiseksi peikoksi kuin olisin luullut. Olen oppinut hyväksymään  ne - osana minua naisena, osana sitä kokemusta, jota ilman minä en olisi äiti.

Olen oppinut armollisemmaksi itselleni. Haluan edelleen keventyä ja kiinteytyä, hankkia takaisin sitä lihaskudosta, jonka eteen tein kovasti töitä aikana ennen äitiyttä. Mutta en enää ruoski itseäni jokaisesta syödystä suklaapalasta, jokaisesta virheestä kehossani. Kannan arpeni hyväksyen ja niiden aiheuttajaa hellien, sillä kuten sananparsi kertoo "Your body is not ruined. You're a goddam tiger who earned her stripes."

Sitä paitsi, mitä on muutama raskausarpi tuon hymyn ja noiden silmien rinnalla?