Ja juuri tällaisesta unettomuudesta olen kärsinyt viime viikot. Erona aiemmin ilmenneelle unettomuudelleni, nyt nukahtaminen ei yleensä tuota ongelmia, vaan unen ylläpitäminen. Alan nimittäin heräillä aamuyöllä tai aikaisin aamulla riippumatta siitä, mihin aikaan olen mennyt nukkumaan. Joskus heräily alkaa neljältä, joskus viideltä ja joskus kuudelta jatkuen lyhyin väliajoin siihen asti, että lapsi lopulta herää ja pitää nousta. Viime yönä heräily alkoi jo kahdelta eli kaksi tuntia sen jälkeen, kun olin mennyt nukkumaan. Olin hereillä kahdelta, kolmelta ja neljältä, jonka jälkeen en saanut pitkään toviin unta, ja sitten heräsinkin taas jo ennen kuutta.
Lapsen herätessä (aikavälillä kahdeksan-kymmenen, yleensä lähempänä puolta yhdeksää) olen aivan poikki, mutta noustava on. Yksivuotiaalle kun ei voi sanoa, että tee itse aamiaisesi, äiti on vähän väsynyt. Tämä toistuu lähes joka aamu, sillä lapsen kanssa ei nukuta sen pidempään viikonloppuna, jouluna tai pääsiäisenä kuin normaalina arkenakaan. Onneksi mies lupautuu joskus olemaan muksun kanssa aamulla, jolloin hyvällä tuurilla saan unen päästä kiinni vielä tunniksi. Jossain vaiheessa pystyin nukkumaan sentään päiväunia lapsen kanssa, mutta nyt sekin on alkanut ontua. Saatan torkahtaa hetkeksi - ja sitten havahtua kykenemättä nukahtamaan uudelleen.
Lääkekaapista löytyi viime unettomuuskaudella lääkärin minulle määräämää melatoniinia. Viimeksi uni palasi juuri ennen kuin ehdin aloittaa kuurin, joten en vielä tiedä, onko melatoniinista apua ongelmaani. Otin sen kuitenkin nyt käyttöön ja todella toivon, että siitä on apua. Alkaa nimittäin olla melko tuskaista tämä.
Haluan useammin tähän autuaaseen tilaan (ilman noita reisimakkaroita tosin):
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti