Kirpputoreilla ja -turuilla

En ole ostannut lapselleni kovin montaa vaatetta uutena. Muutaman kyllä, ja joitakin vaatekappaleita muksu on saanut sukulaisilta ja ystäviltä lahjana, mutta suuri valtaosa vaatekaapin sisällöstä on hommattu kirpputorilta. Nykyisin tuntuukin melkein järjettömältä ostaa vaatteita uutena (ellen sitten löydä jotain tosi tosi ihanaa ja ainutkertaista), sillä kirpparilta löytyy niin älyttömän paljon aivan uudenveroisia vaatteita, jotka maksavat murto-osan siitä, mitä uudet lastenvaatteet. Kun lapsi kasvaa koko ajan, olisi mielestäni tuhlausta ostaa uusia vaatteita lähes joka kuukausi. Ja onhan se käytettyjen ostaminen ekologisempaakin.

Niinpä suuntaamme kirpputor(e)ille aina, kun ilmenee jokin uusi tarve - ja välillä ilman varsinaista tarvettakin. Tänään lähdin etsimään ipanalle yöpukuja, sillä monet ovat käyneet pieneksi ja toiset taas ovat vielä liian suuria. Mukaan tarttuikin kolme yöpukua; kuvassa näkyvät sekä yksi hempein sävyin koristeltu, monen mielestä varmastikin "tyttöjen yöpuku", joka on parhaillaan pinnasängyssä tuhisevan unikeon päällä.

Yhteishinta kolme euroa.

Mutta eihän se siihen jäänyt, tietenkään. Ostin ipanalle myös kolme bodya sekä sisähaalarin (hintaan 9,50 euroa). Lisäksi löysin kirpputorin "Ota tästä" -korista pinkit jarrusukat, jotka kahmin toki myös kassiini.

Ja koska miehen tytär on antanut minulle lisäsyyn etsiä, löytää ja ostaa lastenvaatteita, hommasin samalta kirpparireissulta myös hänelle pari vaatekappaletta.

Ihastuttava puolihame huimat kolme euroa.

Käyttämätön vaatekerta, kuusi euroa.

Miehen tyttärelle löytyi myös Ti-Ti Nalle -kirja (kielikorvani sanoo, että tuo on väärä tapa kirjoittaa ko. otuksen nimi, mutta Google väittää muuta), joka oli pakko ostaa koska a) tyttö on aivan hullaantunut kyseiseen nalleperheeseen ja b) kirja oli saatavilla puoleen hintaan ja maksoi näin ollen huimat puolitoista euroa.

Kerrankin löysin myös itselleni jotain: käyttämättömän biletopin, johon voin pukeutua sitten joskus kun johonkin baaria muistuttavaan pääsen. Ja joka päällä voin nostattaa tuskanhien, kun en löydä vaatekaapistani mitään siihen sopivaa alaosaa.

Tästä maksoin huimat kolme euroa. Vai oliko se peräti neljä?

Siinäpä ne. Ei kun ei sittenkään. Myös mies nimittäin teki löydön, ja vieläpä minulle. Tämän:

Jatkossa riidan aikana voin siis säästää ääntäni ja pukea tämän ylleni. Arvostan.