Viime vuonna nautimme kuusesta vain vanhempieni luona. Kuvassa Ipana kypsässä 11 kuukauden iässä. |
Niinpä aloitin joulusiivouksen hiljalleen jo jokunen viikko sitten siivoamalla keittiön ison ruokakaapin. Sitä seurasi reilun viikon takainen keittiön muiden kaappien raivaus ja siistiminen. Sitten oli vuorossa makuuhuoneen vaatekaaoksen setviminen. Mieskin on tehnyt osansa paitsi osallistumalla siivoamiseen, myös remontoimalla lastenhuoneen (joka siis vihdoinkin näyttää todella lastenhuoneelta eikä varastotilalta, jossa lasten sängyt sattuvat sijaitsemaan). Huomenna edessä olisi lattioiden pesu ja keittiön kaappien ulkopintojen pyyhkiminen. Miehen hommana on hioa ja maalata makuuhuoneen ikkunankarmit (joiden karmeaan kuntoon havahduin siivoilun lomassa) ja ommella tilaamastani kankaasta verhot lastenhuoneeseen. Sitten pitäisi vielä ainakin pestä keittiön matto, pyörittää pyykkikonetta aika monta kierrosta, siivota vessa, hakea kuusi ja niin edelleen. Hommaa siis on, vaikka täydelliseen siisteyteen en pyri - ja olisihan se pikkulapsiperheessä aika epärealistinen tavoitekin.
Joulusiivous on siis yhä vähän kesken, mutta lahjahommat ovat hyvässä reilassa "jo" näin neljä päivää ennen aattoa. Pari juttua pitää vielä tehdä omatekoisten lahjojen eteen, mutta muuten kaikki alkaa olla viimeistelyä vaille valmista. Tänä vuonna en siis joudu paniikkiostoksille aatonaattona! Hyvä niin, sillä jo tämänpäiväinen kauppareissu meinasi olla liikaa mulle. En ole stressaantuneiden ihmismassojen fani, joten melkein löin kaupassa hanskat tiskiin ja siirsin viimeiset ostokset jollekin illalle juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa. Mutta koska jo kerran olimme siellä ihmismassan ytimessä, päätin kuitenkin hoitaa homman kunnialla kotiin. Ja hengissä selvisin.
Tänä jouluna Ipana saa vieläkin isomman paketin, sillä pukki on aikeissa tuoda hänelle Isojen Poikien sängyn. |
Kun joulusiivous viimeistään aatonaattona saadaan päätökseensä - sillä sehän saadaan, näin olen päättänyt - haluan lämmittää joulusaunan, mennä sinne pelkässä kynttilänvalossa, vain rentoutua - ja antaa joulun tulla.
Löysin nyt vasta blogisi ja ilolla luen sitä. Kirjoitat hyvin ja ajatuksesi vastaavat hyvinkin paljon omiani. Itselläni on kuusi viikkoinen esikoispoika ja elän uusperhe-elämää mieheni, yhteisen poikamme ja miehen kahden lapsen kanssa.
VastaaPoistaErityisesti hiemman vanhemmat juttusi superäitiyden, imetyksen ja ydinperheen ihannoinnista olivat lohduttavia, minulle, itsekin imetyksen ja hyvän äitiyden kanssa kamppailevalle.
Kiitos hyvästä blogista!
Hei, huomasin vasta nyt kommenttisi. Todella kiva kuulla että olet lukenut blogiani ilolla! Ja hienoa, että jotkut kirjoitukseni ovat tuntuneet lohdullisilta. :) Toivottavasti eksyt blogiin jatkossakin!
Poista