Kenties vuoden viimeinen blogimerkintä

Joulu tuli ja... Enpä sanokaan että meni, sillä jouluahan on vielä puolet jäljellä! Loppiaista kun vietetään vasta viikon päästä. Mutta tässä vähän kuvia meidän joulustamme tähän mennessä.

Kotimme takametsiköstä haettu joulukuusi ja osittain omatekoiset koristeet.

Korupuun uusi elämä joulupuuna.

Suolataikinapossu!

Joulu on ollut aika perinteinen. Kuusi tuli sisään myöhään aattoa edeltävänä iltana/yönä, aattona Ipana katsoi Lumiukon ja minä joulurauhan julistuksen (jonka katselua säesti muksun protesti Lumiukon loppumisesta ja joulurauhan julistusta koskevat "Ei oo kiva!" -huudot) ja päiväuniajan jälkeen siirryimme naapuriin vanhempieni luokse jouluaterialle. Ruuan jälkeen tuli illan odotettu vieras, joulupukki, joka sekä pelotti että kiinnosti lasta. Eipä sillä, olihan pukki aika hurja ilmestys lähes hevitukkaa muistuttaneessa pehkossaan.

Ensimmäisen paketin jälkeen Ipana odotti suolapatsaana kädet ojossa seuraavaa lahjaa, muttei uskaltanut mennä kahta metriä lähemmäs pukkia.

Ja voi sitä lahjojen määrää... Ipana oli mitä ilmeisimmin ollut hyvin kiltti (vaikkei äidistä siltä aina tunnukaan), sillä kääreistä paljastui yhtä ja toista: kirjoja, pehmoleluja, autoja, nukke, duploja - näin muutamia mainitakseni. Tosin lahjojen määrästä ja laadusta päätellen en itsekään ole ollut tuhmimmasta päästä. 

Muun muassa tämän sain joulutontulta, jolla oli sattuman kautta sama nimi kuin miehelläni.

Joulupäivänä suuntasimme tuttuun tapaan mummilaan joulupäivälliselle. Ipana ei ollut mukana, koska vietti joulupäivää isänsä kanssa. Tämä aiheutti äidissä paitsi pientä haikeutta, myös hienoista riemua rauhassa syömisen ja seurustelemisen mahdollisuudesta.

Tapaninpäivänä Ipanan serkku tuli meille toviksi leikkimään ennen kuin suuntasimme Espooseen miehen äidin luo. Pojilla on ikäeroa vain kolme kuukautta, ja nyt, kun veljenpoika on reilun kahden vuoden iässä ja Ipana viittä vaille kaksivuotias, heillä alkaa olla jo alkeellisia yhteisiä leikkejä. Kuten autojen ajelutus lastenhuoneen hyllyn "liukumäkeä" pitkin.

Espoossa vietimme Tapaninpäivää miehen äidin luona ja seuraavana päivänä vierailimme miehen isällä. Kotiin tulimme lauantai-iltana, ja eilen sunnuntaina meille tulivat kylään vanhempani sekä setäni vaimoineen. Tänään meillä vieraili puolestaan toisen veljeni vuoden ja neljän kuukauden ikäinen poika äitinsä kanssa. Aikamoista kyläilyä on siis ollut tämä kulunut viikko.

Tein vieraita varten tiramisujuustokakun, jonka tomusokeritähdet onnistuivat ennen tarjoilua muuttumaan tällaisiksi.

Huomenna onkin uudenvuodenaatto. Taidamme viettää sen kolmisin miehen ja Ipanan kanssa raketteja ihmetellen, saunoen ja hyvin syöden. Käymme katsomassa kaupungin järjestämän lasten ilotulituksen, mutta sen kummempaan ohjelmaan ei kaksivuotiaan seuralaisen kanssa oikein taivu. Vuosi tulee siis vaihtumaan rauhallisissa merkeissä ja kenties hyvä niin - vuosi 2014 nimittäin tuo tullessaan vaikka ja mitä: muun muassa häät, joissa minulla on morsiamen rooli...

Viimeinen uusivuosi naimattomana pariskuntana.