Kirjoitin aiemmin "kenties vuoden viimeisen blogimerkinnän", mutta ei se näköjään viimeiseksi jäänytkään. Sain nimittäin eräästä toisesta blogista inspiraation kuluneen vuoden yhteenvetoon kuvien kautta. Joten tässäpä tulee...
Tammikuussa juhlittiin 1-vuotiaaksi ehtineen Ipanan syntymäpäivää. Ylitin itseni tekemällä suuren autokakun, joka tietysti asetti riman synttärikakkujen suhteen aika korkealle. Nyt mietinkin, miten yltää samaan lähestyvillä kaksivuotissynttäreillä...
Helmikuussa nautiskelimme koko perheen voimin lumesta ja aurinkoisista päivistä - jotka muuten tuntuvat niin kovin kaukaisilta juuri nyt.
Maaliskuussa vietimme pääsiäistä, kävimme Ti Ti -nalle -konsertissa, ja samaisessa kuussa Ipana sai myös korviinsa korvatulehduksia ehkäisevät putket (jotka toimivat!!).
Huhtikuu toi paljon kaivattua valoa ja lämpöä ikuisuuden mittaisen talven keskelle. Läksimme tuolloin miehen kanssa kaksin Kroatiaan muutamaksi päiväksi. Loma oli i-ha-na!
Toukokuussa tapahtui vielä Kroatiaakin ihanampi juttu: mies kosi ja minä vastasin myöntävästi. Löimme pikimmiten lukkoon tulevan hääpäivänkin, joka on siis alkavan vuoden heinäkuussa.
Kesäkuussa tehtiin kaikenlaisia kesäjuttuja: oltiin ulkona, satoi tai paistoi, vierailtiin muksukaksikon kanssa Muumimaailmassa, mökkeiltiin Keski-Suomessa, pulikoitiin järvessä ja oman pihan uima-altaassa, oltiin vesisotaa ja niin edelleen. Kävimme myös katsomassa tulevaa hääjuhlapaikkaamme.
Heinäkuussa sain alleni (ja myös Ipanan alle) pyörän, joka olikin sitten kovassa käytössä koko loppukesän. Pyöräily osoittautui mitä parhaimmaksi pikkulapsiperheen kuntoilumuodoksi, sillä lapsi viihtyi mainiosti istuimessaan äidin rehkiessä polkimilla. Samaisessa kuussa kahviteltiin kihlajaisten merkeissä tuossa omalla kotipihalla. Samalla otettiin epävirallisen virallinen kihlajaiskuva.
Elokuussa läksimme "taas" minilomalle aikuisten kesken - siis Pietariin. Reissu oli muotoa risteily eli kaksi yötä laivassa ja yksi päivä maissa. Koko päivän satoi kaatamalla, mutta parhaassa seurassa sekään ei ollut katastrofi.
Syyskuu toi tullessaan aika suuren helpotuksen taaperoarkeen, kun Ipana oppi lähes kertaheitolla päiväkuivaksi. Muitakin ilonaiheita oli, kuten oman pihan omenoiden muuntaminen mehuksi (ja myöhemmin siideriksi) sekä pieni ekskursio Tampereen kylpylään miehen kanssa. Niin ja aloin myös käydä taas salilla, ja harrastus ei lopahtanut parin kerran jälkeen, vaan jatkuu yhä!
Lokakuusta jäi päällimmäisenä mieleen sen lihattomuus. Osallistuin Lihaton lokakuu -haasteeseen ja olin kuukauden syömättä punaista lihaa, kanaa ja kalaa. Siinä sivussa Ipanakin eleli pitkälti kasvisruokalinjalla. Kokemus oli varsin positiivinen - joskaan ei mulle entisenä vegetaristina mitenkään uniikki - ja lokakuun jälkeenkin on tullut syötyä entistä vähemmän etenkin punaista lihaa.
 |
|
Marraskuussa vietettiin sekä isänpäivää että miehen tyttären 4-vuotissynttäreitä. Leivoin kakut molemmille juhlapäiville, vieläpä onnistuneet. Kuukauteen mahtui myös paljon surua, kun rakas kisulaisemme siirtyi vihreämmille niityille. Ipana ei asiaa tietenkään ymmärtänyt ja etsiskeli kissaa pitkään.
 |
| Kuvaaja: Mika Mäntykumpu |
Koska joulun tapahtumat kävin läpi jo edellisessä blogimerkinnässäni, ne jääköön sivuun tässä. Joulukuussa vanhenin taas vuodella ja sain sen kunniaksi mahtavia lahjoja, kuten miehen maalaaman Ipanaa esittävän taulun. Taulun lisäksi mies suti maalia lastenhuoneen seiniin ja teki siitä nätin ja aurinkoisen keltaisen tilan. Minä valkkasin sinne maton, kirjahyllyn, pienen pöydän ja verhokankaan, josta mies ompeli verhot. Nyt meillä on viimeinkin ihan lastenhuoneen näköinen lastenhuone! Mitä luksusta - myös siksi, että nyt lapset viihtyvät siellä ja pitävät lelut pääosin pois keittiöstä ja olohuoneesta.
 |
|
* * * * *
Kuluneeseen vuoteen mahtui toki paljon muutakin kuin tässä esille tulleet asiat. Kaiken kaikkiaan vuodesta jäi onnellinen olo. Minulla on mies, jonka kanssa menen puolen vuoden kuluttua naimisiin, meillä on kaksi ihanaa lasta, kaunis koti ja rakkaita perheenjäseniä ja sukulaisia vaikka muille jakaa (en silti jaa). Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti seuraavaa vuotta ja sen tuomia odotettuja ja odottamattomia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti