Kun luulosairas saa lapsen, luulosairaus tuplaantuu. Äkkiä voikin kehitellä jos jonkinlaisia sairauksia ja kohtaloita paitsi itelleen, myös lapselleen. Minullahan on ollut vuosien varrella vaikka minkälaisia vaivoja: reuma, leukemia, aivokasvain...
Lapseni sai synnytyksessä keuhkokuumeen (siis oikeasti eikä vain luulosairaassa mielessäni) ja sehän vain villitsi jo ennestään vilkasta mielikuvitustani. Olin varma, ettei ipana selviäisi hengissä edes kuukauden ikäiseksi. Suurimpiin pelkoihini kuului kätkytkuolema, ja sitten vielä menin lukemaan jostain, että kätkytkuoleman riskitekijöitä ovat muun muassa aikaisemmin ilmenneet hengitysvaikeudet. Minun keuhkokuumeisella lapsellanihan oli hengitysvaikeuksia synnyttyään! Aivan varmasti kätkytkuolema on hänen kohtalonsa! Olin jopa aikeissa ostaa lapsen sänkyyn hälyttimen, joka piippaisi, mikäli tämä olisi hengittämättä yli määritellyn ajan.
Kätkytkuolemapelko hiipui sopeuduttuani elämään uuden tulokkaan kanssa, mutta sittemminkin olen ajoittain luonut jos jonkinlaisia diagnooseja lapselleni. Ehkä hänellä on kuulossa vikaa, sillä lapsen isällähän on kuuroja setiä ja tätejä (vaikka kuulo on testattu ja normaaliksi todettu), kenties hän omaa hermostollisen sairauden, joka paljastuu kunnolla vasta vanhempana, ja niin edelleen.
Kun tässä yhtenä päivänä muksun vaipan sisältö oli väriltään hyvin tummaa, jopa mustaa, olin varma, että syynä oli sisäinen verenvuoto. Muistin nimittäin lukeneeni joskus jostain, että musta uloste voi olla merkki runsaasta verenvuodosta ruuansulatuskanavassa. Mutta sitten päähäni pälkähti että ai niin, lapsihan söi aamiaisella mustikoita puuronsa seassa. Onneksi en ehtinyt varata aikaa suolistolääkäriltä.
En ole yleisesti ottaen hermoheikko äiti, joka pyrkii suojelemaan lastaan pienimmiltäkin muksahduksilta. Kun ipana harjoitteli kävelemistä, en kulkenut hänen perässään valmiina ottamaan hänet lennosta kiinni horjahduksen sattuessa. En myöskään varjele lasta bakteereilta ja lialta, vaan annan hänen koluta pitkin lattioita muuallakin kuin kotona tai kylässä. Jos tutti putoaa kaupan lattialle, se ei kaipaa desinfiointia, vaan pyyhkäisyn takin helmaan (toki olin näissä asioissa tarkempi ipanan ollessa joidenkin kuukausien ikäinen rääpäle). Ja kun miehen tytär on meillä, lapset saavat rauhassa remuta ympäri taloa ilman väliin tunkevaa, pienempää suojelevaa kanaemoa.
Mutta luulosairauteen taipuvainen olen. Saa nähdä, minkä diagnoosin teen lapselle seuraavaksi, nyt kun verinen uloste olikin mustikkakakkaa.
Loppukevennykseksi vitsi meistä luulosairaista:
Vaimo luki lääkärikirjaa ja huudahti hädissään miehelleen: "Olen varma että minulla on tämä sairaus!"
"Miten niin?" kysyi mies.
"No kun tässä sanotaan, että se on aluksi aivan oireeton."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti