Operaatio oli pieni ja meni hyvin. Jos en olisi tiennyt, olisin voinut luulla, ettei muksulle mitään toimenpidettä tehtykään, sillä se oli oma yliaktiivinen itsensä heti heräämöstä tultuaan, vain kolme varttia operaation alkamisen jälkeen. Juoksenteli ympäri tarkkailuhuonetta, kuljetti leluja paikasta toiseen ja esitteli löytämäänsä kaukosäädintä ventovieraalle tädille. Toimenpiteen ja nukutuksen jälkeisestä tokkuraisuudesta ei ollut tietoakaan. Pääsimmekin kotiin jo reilun tunnin päästä siitä, kun muksu tuli heräämöstä, vaikka etukäteen oli puhe kahdesta tunnista.
Kotona ipana vetikin sitten neljän tunnin päiväunet, mikä ei kylläkään johtunut putkitusoperaatiosta, vaan viime yön unettomuudesta. Muksu nimittäin härväsi (= pyöri ja kieri pitkin sänkyä, jutteli itsekseen, kiipeili päälleni ja yritti tunkea sängyn ja seinän väliseen koloon) yli neljän tunnin ajan viime yönä siihen malliin, että itselleni kertyi unta huimat puolitoista tuntia.
Loppupäivän toipilas oli suurimmaksi osaksi hyväntuulinen ja yliaktiivinen (lue: laatikoiden päälle, sohvalle ja nojatuoliin kiipeilevä ja kissaa kiusaava) oma itsensä , mutta suuttui kyllä hyvin nopeasti, mikäli kaikki ei mennyt oman mielen mukaan. Tämän totuuden kertoo myös alla oleva kuvasarja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti