Reasons my son is crying

Kaksivuotias elää suuria tunteita. Välillä riemuitaan pienimmästäkin asiasta, kuten blenderin pitämästä äänestä äidin blendatessa aamiaissmoothietansa, välillä taas raivotaan naama punaisena mitä absurdeimmasta syystä. Jos aikuinen käyttäytyisi noin, olisi hän hyvin nopeasti jollakin mielialalääkityksellä - ellei jopa suljetulla osastolla.

Mutta kaksivuotiaalle - ja pienille lapsille yleensäkin - se on melko normaalia (toivottavasti!). Sen kertonee jo Reasons my son is crying -sivusto, josta löytyy lukuisia kuvia aikuisen näkökulmasta järjettömien syiden takia parkuvista lapsista. Ipanasta en ole kyseiselle sivustolle lähettänyt itkupotkuraivarikuvia, joten tässäpä hänen syitään katkeraan itkuun viime päiviltä ja viikoilta:

- Tyyppi istui rattikelkan kyydissä ja halusi vetää itse itseään. "Oni vetää" lapsi huusi kelkan naru käsissään ja luonnollisesti suuttui, kun se ei onnistunut.

- Lapsi halusi "siivota" lumista pihaamme isolla ulkoharjalla. Harja oli liian pitkä ja Ipanan kintaat liian kömpelöt, joten olihan tässä aihetta maahan heittäytymiseen ja raivosta karjumiseen.

- Istutin pojan pöydän ääreen maalaamaan. Vaikka eri värejä oli tarjolla kuinka, niitä olisi pitänyt saada jatkuvasti lisää - ja siis nimenomaan sitä ns. tuoretta väriä, hetki sitten pursotettu ei kelvannut. Lopputulema: raivari.

- Tyypille iski kakkoshätä kesken iltapalan. Ohjasin hänet potalle ja riisuin siksi aikaa ruokalapun. Tämä oli virhe, koska tietysti muksu olisi halunnut pinnistellä potalla ruokalappu kaulassaan. Miten ajattelematonta vanhemmuutta! Jos tilanne ei olisi ollut niin vakava ja dramaattinen, kuvailisin housut kintuissa raivoavaa lasta koomiseksi näyksi.

Harjaraivo.

Aikaisemmin meillä on raivottu mm. seuraavista syistä:

- Ajattelemattomana äitinä menin tarjoamaan lapselle banaania, vaikka tokihan minun olisi pitänyt lukea hänen eleistään, ilmeistään ja ajatuksistaan, että nyt ei ollut otollinen hetki banaanille. Kysyin siis: "Haluatko banaania?" . Taapero vastasi heittäytymällä mahalleen ja takomalla lattiaa.

- Muksu olisi halunnut nähdä kun äiti sujahtaa lasten uimarenkaan läpi. En mahtunut --> karjuntaa naama punaisena ja leuka täristen.

Sitten on toki lukuisia, toistuvia syitä raivoon, kuten vaikkapa se, ettei viidentoista asteen pakkaseen voi mennä pelkissä sisävaatteissa. Tai ettei äiti osaa laulaa tyypin laulukirjasta osoittamaa laulua. Tai että pyyhe on väärän värinen. Tai ettei lusikka pysy lautasen reunalla täsmälleen siinä asennossa ja kulmassa kuin sen pitäisi. You name it.

Aika raskasta olla kaksivuotias, veikkaisin. Aika raskasta myös olla kaksivuotiaan äiti, välillä. Murrosikää odotellessa.