1. En ole ollut koskaan mikään viherpeukalo tai edes aihepiiristä kiinnostunut. Kuitenkin viime keväänä koin jonkinlaisen herätyksen ja istutin paitsi erinäisiä kukkia, myös perustin kasvimaan! Myönnettäköön, että kasvimaa jäi vähän heitteille rikkaruohojen kitkemisen ja välillä kastelunkin suhteen, mutta tuli sieltä salaattia, tilliä ja jokunen herneenpalkokin. Ja yksi - tosin minikokoinen - porkkana! Kukkapenkkejä muistin hoitaa vähän paremmin ja lintujen syömiä orvokkeja (!!) lukuun ottamatta niihin istutetut kukat pysyivät hengissä koko kesän.
 |
| Daalioiden istutusta. |
2. Olen aina arvostanut omatekoisia lahjoja, mutten koskaan ajatellut, että itse alkaisin valmistaa sellaisia - paria vuonna x kudottua joululahjakaulaliinaa lukuun ottamatta. Tänä vuonna on kuitenkin toisin. Osa lahjonnan kohteista tulee saamaan jotakin itse tehtyä joululahjaksi. Ei, ei villapaitoja eikä muutakaan yhtä suureellista, mutta omatekoista yhtä kaikki.
 |
| Omatekoinen lahja valmistumassa. |
3. Leipomisesta olen tykännyt "aina", mutta viime vuosien aikana innostus on kasvanut kokonaan uusiin mittasuhteisiin. Haluan kokeilla uusia juttuja ja panostaa paitsi herkulliseen makuun, myös kauniiseen ulkomuotoon. Olen myös vähän perfektionisti enkä ole juuri koskaan täysin tyytyväinen luomusteni visuaaliseen puoleen - ehkä siksi, että mielikuvani lopputuloksesta on aina hienompi kuin todellinen lopputulos. No, harjoitus tekee mestarin ja sitä rataa.
 |
| Leivon kyllä muutakin kuin kakkuja. |
4. Listan viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä: haluttomuus bilettää. Kyllä, luitte aivan oikein. Ja ei, en tarkoita totaalikieltäytymistä. Mutta jotenkin en vain saa siitä touhusta samalla tavalla jotain irti kuin vielä taannoin. Se on harvoin enää yhtä hauskaa - ja seuraavan päivän olotila on kaikkea muuta kuin hauska. Ei vain kiinnosta entiseen tapaan. Saan kiksejä ihan muualta, kuten vaikka salitreenistä ja muusta liikunnasta. Ja biletyshän on kuntoilun vihollinen, joten sitä suuremmalla syyllä kiinnostus ensin mainittuun on romahtanut. En usko että äidiksi tulo on ainut syy tähän muutokseen. Itse asiassa tiedän ettei ole. Kyllähän kiinnostus baareissa hillumiseen väheni roimasti lapsen syntymän jälkeen, mutta ehkä osittain ihan käytännön syistä: ei ollut aikaa eikä tilaisuutta. Nyt huomaan, että aivan viime kuukausina jokin on niksahtanut aivoissani sellaiseen asentoon, että useimmiten ei kiinnosta, vaikka olisi aikaa ja tilaisuuksia. Joskus toki, mutta yhä harvemmin. Keskityn mieluummin fyysiseen treeniin ja terveellisiin elintapoihin. Kamalan tylsää, eikö? Oikeastaan ei, ei minusta. On mukavaa voida hyvin, fyysisesti ja henkisesti. Ja tie siihen on ihan muualla kuin alkoholissa. Haluan olla hyväkuntoinen, en niinkään hyvässä humalassa (kello neljä aamuyöllä).
 |
| Vähemmän tätä... |
 |
| ...ja enemmän tätä. |
* * *
Summa summarum, vuodet tekevät tehtävänsä. Mutta jos nämä ovat vanhuuden merkkejä, en pane pahakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti