Taaperon kanssa eläessäni olen tottunut päästämään suustani mitä kummallisempia kieltoja ja kehotuksia - asioita, joita en olisi voinut kuvitella lausuvani silloin, kun olin vielä lapseton. Yleensä nämä jutut tulee sanottua rutiinilla vailla sen kummempaa mietintää ("Mitä mä just äsken sanoin??), mutta joskus niiden absurdiuden kuulee omissa korvissaankin. Muutama esimerkki:
"Hei älä töki kissaa porkkanalla."
"Ei, vessaharja ei ole lelu."
"Äiti ei voi ottaa sua syliin nyt kun istuu vessanpytyllä."
"Älä syö sitä kissan oksennusta!"
"Ajeluta sitä pikkuautoa jossain muualla kuin kisun päällä, jooko."
"Älä työnnä hiusneulaa korvaan. Äläkä nenään."
"Voi ei, taasko sä hait pissaista kissanhiekkaa kisun vessasta ja heitit sitä pitkin lattioita?!"
"Kiitos vaan mutta äiti ei halua suuhunsa porkkanasilppua sun suusta."
"Kyllä kakankin pitää välillä päästä uimaan." (Toim. huom.: tilanteessa jossa taapero itki potasta pyttyyn huuhdotun jätöksensä perään.)
Niin, näitä ja monia muita asioita minun ei tarvinnut sanoa entisessä elämässäni.
-----
Aiheen vierestä: Ipanan lempitouhuihin kuuluu tällä hetkellä "äiti ukkuu" -leikki eli leikki, jossa minä suljen silmäni ja olen nukkuvinani, kunnes sitten (muka) yllättäen "herään". Se saa poikkeuksetta lapsen naaman Naantalin auringoksi, vaikka leikki toistettaisiin 20 kertaa putkeen. (Jep, hulluilla on halvat huvit ja Ipanalla ilmaiset.) Tämä olisi myös minun lempileikkini - erityisesti aamuisin - jos vain leikinjohtaja antaisi venyttää sen nukkusmiskohdan muutamaa sekuntia pidemmäksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti