Rengastettu

Menin viime perjantaina kihloihin - kolmatta ja viimeistä kertaa, ja tällä kertaa aion myös päätyä naimisiin asti. Kosinta oli ihana, ilta oli ihana ja sormus vasemmassa nimettömässä tuntuu ihanalta kun tietää, että se merkitsee liittoa ihanan miehen kanssa. Ja ennen kaikkea oikean miehen kanssa. Tällä kertaa en ole liian nuori ja päättämätön, enkä suhteessa epäkunnioittavaan ja ilkeään mieheen. Olen sen kanssa, jonka vierellä haluan vanheta, ja niinpä kihlaus tuntuu täsmälleen oikealta.

Kihlaus merkitsee luonnollisesti naimisiin menoa, joka puolestaan merkitsee häitä. Niinpä olenkin viettänyt pari viimeistä päivää googlaillen mahdollisia juhlatiloja, kirkkoja, pitopalveluita ja vähän häämekkojakin. Muilla asioilla ei toki vielä ole kiire kun aikaa häihin on vuosi, mutta juhlatila pitäisi kyllä löytää pikimmiten, sillä ne ovat melkoisen varattuja jo nyt. Parista paikasta olenkin jo saanut eioota niille päivämäärille, joille häitä suunnitellaan.

Mikä tahansa paikka ei käy, sillä sen tulisi olla kohtuuhintainen, sijainniltaan toimiva, noin sata henkeä vetävä, tottakai viihtyisä ja vielä lisäksi sinne pitää saada tuoda omat juotavat. Tähtäimessä on nyt yksi nimenomainen tila, ja huomenna varmaan kuulenkin, onko heillä vapaata haluamanamme ajankohtana.

Summa summarum: Häästressi on hyvä aloittaa vuosi ennen h-hetkeä.