Kuvitelmat vs. todellisuus

Kuvitelmat ja todellisuus eivät aina kohtaa elämässä - ja lapsiperhe-elämässä vielä harvemmin. Tiedättehän ne kaikki idyllisten perhelomien mainokset, joissa iloiset ja ennen kaikkea puhtaat lapset nauttivat lomasta vanhempiensa kanssa? Paidoissa ei näy suklaatahroja, pienet kädet eivät ole liiskautuneesta banaanista tahmaiset ja kukaan ei kiukuttele siksi, että rantahiekan lapioiminen omaan tai toisen suuhun kielletään? Ne mainokset ovat kuvitelmaa. Todellisuus on äänekkäämpi, likaisempi ja, no, stressaavampi.

Finnmatkat.fi

Paha vain että itsekin sitä sortuu yhä vieläkin luomaan epärealistisia kuvitelmia lasten kanssa tehtävistä reissuista ja retkistä. Hämmästyttävintä on, että todellisuus onnistuu yllättämään aina: asiat eivät menneetkään niin jouhevasti kuin mielikuvissani! Minua on huijattu! Lapset eivät kävelekään hymyillen käsi kädessä jokirantaa pitkin, vaan säntäilevät päättömien kanojen tavoin sinne tänne, suuttuvat kun eivät saa haluamaansa (eli kaikkea näkemäänsä), ja pian puhdas paita täyttyy suklaajäätelötahroista. Vanhempien hermoja kiristää ja otsalle kohoaa tuskanhiki, kun yrität kaivaa yhdelle vesimukia toisen rimpuillessa käsipuolessa.

Tällaista paitaa ei näy lomamainoksissa - eikä toisaalta aina omissa mielikuvissanikaan.

Lomamainosten ja omien kuvitelmien lisäksi petollisia ovat myös ne lapsiperheblogit, joissa elämä kuvataan juuri niiksi mainosten puhtaiksi valkoisiksi paidoiksi ja röhnättömiksi naamoiksi. Tai siis toivon, että nämä blogit ovat petollisia ja niiden pitäjät valikoivat julkaistaviksi kuviksi ne minuutti puhtaiden vaatteiden vaihtamisen jälkeen otetut, joita varten lasten naamatkin on juuri pyyhitty kostealla paperilla. Sillä jos jonkun lapset oikeasti näyttävät siltä, olen tainnut missata jotain oleellista vanhemmuudesta, kuten luvun nimeltä Näin pidät lapsesi puhtaana.

- - - - -

Tulevaisuudessa yritän jälleen kerran pitäytyä realismissa ja unohtaa kuvitelmat auvoisista perheretkistä, joita eivät väritä lukuisat likatahrat, poskeen liiskautunut karjalanpiirakan täyte ja väsymyskiukkukohtaukset (jotka sentään onneksi ovat meillä melko harvinaisia - paitsi ehkä aikuisten taholta). Loppujen lopuksi, eikö puurotukkainen ja likanaamainen taapero olekin aika suloinen? Onhan?