Ihana, ihana Split

Kroatian reissu tuli ja meni; nyt ollaan palattu Välimeren auringosta Suomen harmauteen. Matka oli ihana ja lämmittää mieltä edelleen, vaikka fyysinen lämpötila putosikin yli kymmenellä asteella Suomeen saavuttaessa. Olisin mieluusti jäänyt Splitiin paljon pidemmäksikin aikaa, mutta (rahatilanteen ohella) paluuseen oli yksi todella hyvä syy: Ipana.

Tuliaispuku päällä.

Ikävä reissun päällä oli kova - olihan tämä ensimmäinen kerta kun oltiin erossa yhtä yötä pidempään. Pystyin kuitenkin nauttimaan matkasta, vaikka Ipanan ikäisten lasten näkeminen toikin tipan linssiin. Odotin kovasti jälleennäkemistä ja olisin mieluusti heti rutistanut Ipanaa tunnin putkeen, mutta minunpa ei annettu tehdä sitä. Lapsi nimittäin osoitti mieltään siitä, että äiti oli "hylännyt" hänet; lähtenyt hummailemaan Kroatiaan ja jättänyt hänet isänsä ja mumminsa hoitoon. Aluksi Ipana ei suostunut edes hymyilemään minulle, vilkuili vain vakavana ja työnsi käteni pois kun yritin koskettaa. Sitten tuli kaulassa roikkumisvaihe, jota säesti vihainen itku - Ipana siis samaan aikaan takertui minuun ja oli kuitenkin kiukkuinen. Onneksi paluu normaaliin tapahtui nopeasti ja samana iltana lapsi viiletti jo ympäri kotia riemunkiljahdusten saattelemana.

Mutta niin, se matka, siitähän minun piti kirjoittaa. Olimme siis Kroatian Splitissä, joka on maan toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee Dalmatian rannikolla Adrianmeren ääressä. Kuvien ja kuulemani perusteella odotin kohteelta paljon, mutta todellisuus ylitti odotuksetkin. Split on kaunis, ystävällinen, helposti lähestyttävä ja edullinen kaupunki. Lisäksi sieltä on helppo tehdä päiväretkiä lähiympäristön upeisiin kohteisiin, kuten lähellä sijaitseviin saariin, joista yhdellä kävimmekin.

Brach-saaren Supetar-pikkukaupunki, johon lautta Splitistä saapui.

Näkymä Bolin kaupunkiin, jonne menimme taksilla Supetarista.

Ranta Bolissa.

Uskomaton merivesi.

Vietimme siis yhden päivän saarella ja muut kolme Splitissä. Käveltyä tuli tuntikaupalla päivittäin, kun kolusimme Splitin keskustoineen, vanhoine kaupunkeineen, rantoineen ja niemimaineen. Näkymät olivat joka suuntaan niin upeat, ettei usein juuri muuta ehtinyt kuin ihastella niitä ääneen. Ja kaiken kruunasi mahtava sää: 20-23 lämpöastetta ja aurinkoa siniseltä taivaalta joka päivä. Paikallisten (ja säätiedotusten) mukaan huhtikuinen sää on Kroatiassa usein epävakaa, joten meillä kävi tuuri senkin suhteen. Tosin, rusketusta ja pisamia tuoneen paahteen jälkeen oli entistä ankeampaa palata harmaaseen pohjolaan.

En juuri keksi pahaa sanottavaa Kroatiasta kokemamme perusteella. Kaikki oli hyvää: palvelu, sää, maisemat, hintataso, ruoka - viimeksi mainittu jopa niin hyvää, ettemme tainneet syödä yhtään keskinkertaistakaan ateriaa matkan aikana.

Grillattua kalaa grillatuilla perunoilla ja kasviksilla.

Pastaa savukinkulla, kermalla ja sienillä.

Jotain paikallisia lihajuttuja. Olivat kuulemma hyviä.

Kana-fetasalaatti ja etäämpänä grillattuja kasviksia ja kalkkunaa.

Summa summarum: Kroatiaan pitää päästä uudelleen. Suunnittelen jo matkaa ensi vuodelle. Silloin vuorossa olisi ainakin Dubrovnik, ehkä myös Split toistamiseen, päiväretki Bosnia & Hertsegovinan puolelle Mostariin ja lopuksi laivamatka Italiaan, josta sitten paluulento Suomeen. Nälkä kasvaa syödessä.