Hyvin kulkee, mutta kulkekoon!

Tulossa on jälleen ruokavalio-treeniaiheinen postaus, mutta ensi kerralla palaan taas lapsiaiheeseen - on nimittäin paljolti kerrottavaa siitä, mitä eräs kaksivuotias herra puuhailee nykyään.

Aloitin reilu viikko sitten treenailun personal trainerin valmennuksessa. Kyseessähän on osittainen nettivalmennus, johon kuuluu muutama face to face -tapaaminen, mutta emme siis treffaile pt:n kanssa jatkuvasti. Se sopii mulle ihan hyvin, paitsi budjettisyistä, myös siksi, että olen aika motivoitunut ja omatoiminen tässä projektissa. Lähinnä tarvitsin ammattilaisen tekemään mulle treeniohjelmia, auttamaan ruokavaliojutuissa (jotka on mulla kyllä aika hyvin muutenkin hallussa) ja ennen kaikkea olemaan se joku, jolle olen ikään kuin tilivelvollinen tekemisistäni. Mua auttaa hirmuisesti jo se, että kirjaan sinne verkkoympäristöön toteutuneet treenit ja kaksi kertaa viikossa punnittavan elopainoni. Plussaa on vielä pt:n mittanauhan ja rasvapihtien kanssa suorittamat mittailut, joista näkee kehityksen suuntaa - ja tietysti se, että mulla on ihminen, jolta voin milloin vain kysellä aihepiiriin liittyviä juttuja.

Treeniohjelman mukaan mun pitäisi tehdä viikossa kolme salitreeniä ja kaksi aerobista, mutta koska tarmoa löytyy, olen sopinut itseni (sekä pt:n) kanssa, että teen viikoittain 3-4 salitreeniä ja 2-3 aerobista. Pyrin pitämään yhden lepopäivän viikossa, että kroppa ehtii myös toipua välillä, ja lisäksi teen eri treenityyppejä (eli salia ja aerobista) vuoropäivinä. Salitreenit ovat uudella ohjelmalla aika rankkoja, joten yritän välttää peräkkäisiä salipäiviä ihan jo palautumisen nimissä.

Ruokavalio on kanssa aika hyvin hallinnassa, ja kumma kyllä, ei ole juuri edes tehnyt mieli epäterveellisiä juttuja. Proteiinia vedän aika runsaasti, jotta pois palava kudos olisi juuri sitä rasvaa eikä lihasta. Tässä auttaa toki myös raskas salitreeni. Ja mitä herkutteluun tulee - hedelmät sopivat siihen vallan mainiosti. Kun ei muuten juuri syö makeita juttuja, saa hedelmillä tyydytettyä sen herkkuhimon, johon ennen tarvitsi suklaata tai vastaavaa. Melkoinen muutos, vaikka itse sanonkin. Tokikaan tämä ei tarkoita sitä, ettenkö koskaan söisi ns. oikeita herkkuja, koska syön kyllä - mutta yritän "säästää" ne kerrat johonkin spesiaaleihin juttuihin kuten kyläilyyn, juhliin ja sellaiseen. Varmasti joskus tulee vedettyä höttöä ihan kotonakin, mutta vähemmissä määrin. Ja juuri nyt se ei tunnu natsimeiningiltä, vaan helpolta ja hyvältä. Jes!