- En enää kysy itseltäni, jaksanko mennä tänään salille tai keksi verukkeita, joilla treenin voisi välttää. Menen salille 3-4 kertaa viikossa ja teen sen lisäksi ainakin pari aerobista treeniä. Ja kun sanon että menen ja teen, niin myös menen ja teen. Sitä ei tarvitse kyseenalaistaa kun sen on päättänyt. Vaikka ei huvittaisi, vaikka laiskottaisi, menen. It's as simple as that.
- Ei makeaa mahan täydeltä on itse asiassa vallan mainio sanonta. Vaikka kaapissa olisi suklaalevy, sitä ei tarvitse syödä, se ei huuda nimeäni eikä sen syöminen tuo rauhaa, vaan lähinnä turvonneen ja epämukavan olon. Sen sijaan jääkaappiin voi ostaa vaikka raakasuklaakookosruutuja ja syödä makeannälkään yhden sellaisen. Se riittää, ihan todella riittää!
- Kaikki tai ei mitään -ajattelu kuuluu menneisyyteen. Elin pitkään joko-tai -elämää syömisten ja treenien suhteen. Joko söin raivoterveellisesti ja kuntoilin hullun lailla tai söin mitä sattuu ja pysyttelin poissa salilta ja lenkkipolulta. Terveellinen elämä saattoi myös kääntyä vastakohdakseen yhden lipsahduksen takia: "Kun nyt menin syömään ne keksit, peli on menetetty ja on ihan sama vaikka söisin samaan konkurssiin lisää höttöä". Ei näin, ei enää. Jos lipsahtaa, niin sitten siitä suosta noustaan ja jatketaan parempaa elämää uudella innolla. Ja välillä saakin "lipsahtaa", ihan luvan kanssakin - kunhan pysytään kohtuudessa eikä lipsahdus tarkoita kolmen päivän syöminkejä.
Tämän kaiken - ja monen muun asian - omaksuminen tarkoittaa parempaa vointia, lisää intoa treenaamiseen ja terveellisten herkkujen valmistusta ja nautiskelua. Olen harrastanut kuntosalilla käymistä ja lenkkeilyä yli vuosikymmenen (myönnetään, välillä varsin kausiluontoisesti...), mutta koskaan ennen en ole ollut näin motivoitunut ja innoissani. Nyt intoa lisää jokainen löystyvä vaate, jokainen salin peilistä näkyvä lihas, jokainen lisäkilo nostamissani painoissa. En enää treenaa pelkän lopputuloksen vuoksi (lisääntynyt lihasmassa, kiinteämpi keho), vaan nykyisin nautin jo itse treenistäkin - siitä kun tuntuu etten enää jaksa, mutta jaksan kuitenkin.
Joo, olen ehkä vähän hurahtanut, mutta hyvällä tavalla, ehdottomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti