Sokeripaloja välipalaksi?

Törmäsin tänään lyhyeen kirjoitukseen vaahtokarkkipitsasta, jonka ravintolaketju Rax on lanseerannut ja suunnannut lapsille. Sitten kävin kaupassa, ja silmiin osui iltapäivälehden lööppi, jossa kohuttiin lasten välipalojen epäterveellisyydestä (ilmeisesti yhdistelmästä sokeri + lisäaineet). En löytänyt itse juttua netistä tähän hätään, mutta sen sijaan löysin toisen saman aihepiirin jutun, jossa kerrotaan lasten syövän liikaa sokeria välipaloissaan. Juttu on kolmen vuoden takaa, mutta asia on tuskin muuttunut miksikään muutamassa vuodessa.

Vaahtokarkkipitsa. Lähde: future.vuodatus.net

Ilmiö ei ole uusi eikä sinällään mitenkään kohahduttava, vaikka sen pitäisi olla. Sen pitäisi olla sitä ennen kaikkea vanhemmille, sillä kotoahan lapsi oppii ruokailutottumuksensa. Pieni lapsi syö sitä mitä tarjotaan, ja isompi sitä, mihin on tottunut. Jos jo pienenä totutaan sokerisiin jugurtteihin, sokeripillimehuihin, karkkiin, vaahtokarkkipitsoihin, suklaamuroihin ja niin edelleen, ei ole mikään yllätys, että terveelliset ruokailutottumukset ovat myöhemminkin hukassa.

Yhdessä pillimehussa on sokeria noin kahdeksan sokeripalan verran. Syöttäisitkö lapsellesi kahdeksan sokeripalaa välipalaksi? Niinpä.

Kun olin lapsi, kauppareissujen yhteydessä ei koskaan herunut karkkia eikä pillimehuja. Karkkipäivä oli perjantaisin, jolloin minä ja veljeni saimme isovanhemmiltamme jonkin verran herkkuja. Karkkipäivän ulkopuolella karkkia ei ostettu eikä tarjottu (reissutuliaiset, synttärit ja joulut toki erikseen), ei myöskään sipsejä eikä muuta roskaruokaa. Pikaruokalakäyntejä muistan lapsuudestani pari-kolme, ja nekin vähän vanhemmalla iällä. Ja huom., tämä oli ennen kuin terveysasioista - sokerin haitallisuus mukaan lukien - kohuttiin nykyisellä tavalla.

Ehkä osittain omien kokemusteni, mutta myös tiedostamisen, oman pohdinnan ja ennen kaikkea lapseni hyvinvoinnin takia en nyt itse äitinä halua tuputtaa lapselleni sokeria. Karkkia hän on hädin tuskin maistanut, jäätelöä, pullaa ja piirakkaa kyllä, mutta vain erikoistapauksissa, joihin lukeutuvat kyläily ja synttärijuhlat. No okei, koska en ole täydellinen äiti tässäkään asiassa, on lapsi pari kertaa maistanut myös kotona leivottua marjapiirakkaa ja Digestive-keksiä, mutta harvoin - ja tulevaisuudessa vielä harvemmin, sillä olen nyt ajatellut tätä asiaa entistä enemmän. Lapsi ei tarvitse sokeria mihinkään, ja mitä vähemmän hän sen makuun pääsee, sitä vähemmän osaa sitä kaivata.

Vihanneshullun Ipanan unelmavälipala. Lähde: vivalahenni.blogspot.com

Äkkisältään asiaan perehtymätön ja elintarvikkeiden ravintosisältöjä tutkimaton voisi luulla, että lapsen sokerinsaanti pysyy kurissa, kun vältetään karkkia, jäätelöä ja sokerimehuja. Sudenkuoppia on kuitenkin paljon laajemmalti, ja syviä sellaisia löytyy esimerkiksi jugurtti- ja murohyllyltä. Ärsyttää, että juuri lapsille suunnatuissa jugurteissa tuntuu olevan eniten sokeria, samoin lasten muroissa. Eikö olisi loogisempaa suunnata lapsille niitä terveellisimpiä tuotteita, sillä kasvava lapsi tarvitsee ravitsevaa ruokaa, ei sokeripommeja. Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että ihan tavallisissakin maustetuissa jugurteissa ei sokerissa säästellä. Itse olen joitakin kertoja sortunut tarjoamaan lapselleni näitä tavallisia jugurtteja, mutta onneksi hän on pienestä pitäen tottunut syömään maustamatonta luonnonjugurttia joko sellaisenaan tai omatekoisen (vähäsokerisen) omenasoseen, mustikoiden tai muun vastaavan kanssa.

Dr. Otkerin Paula Persikkatäpläjogurtissa on yli 17 grammaa sokeria (= n. 7 sokeripalaa).

Jokainen vanhempi tekee omat valintansa, enkä yritä tässä nostaa itseäni jalustalle siksi, että syynään sokeripitoisuuksia enemmän kuin joku toinen. Monessa muussa asiassa suoritukseni vanhempana saattaa olla heikompi kuin niiden vanhempien, jotka tässä asiassa toimivat eri tavalla. En usko, että kovinkaan moni vanhempi tahallaan tekee lapselleen hallaa sokeriherkkuja tarjoamalla; ehkä se on enemmänkin tietämättömyyttä, saamattomuutta, halua tehdä lapsi onnelliseksi (koska onhan sokeri hyvää). Muistutukseksi kuitenkin: sokerin tuoma mielihyvä on kovin lyhyt verrattuna elämän mittaisiin terveellisiin ruokailutottumuksiin ja niiden tuomaan hyvinvointiin.