Tänään en haluaisi olla äiti

Tänään lapsiperhe-elämä vituttaa, suorastaan. Tänään haluaisin olla se huoleton ja vastuusta vapaa tyttö, joka olin vielä vähän yli puolitoista vuotta sitten, ennen raskautta, ennen lasta. Haluaisin olla jossain reissaamassa, nauttia auringosta, rantahiekasta ja tutkimattomista teistä. Haluaisin olla missä tahansa muualla paitsi sairaana kotisohvalla, odottamassa että puolikuntoinen lapsi herää ja vaatii päivärytminsä toteuttamista. Ennen kun oli sairas, sai sentään keskittyä vain itseensä ja omaan kurjuuteensa. Nykyisin joutuu omasta olotilastaan huolimatta hoitamaan toista ihmistä; ruokkimaan, huomioimaan, nukuttamaan, nyt myös lääkitsemään.

Meillä riehuu enterorokko, uusi tuttavuus, joka olisi kyllä saanut jättää kyläilynsä väliin. Olen kurkkuani myöden täynnä tätä tautia - kirjaimellisesti. Ensin tuli kurkkukipu ja kuume, sitten aivan järjetön pää- ja lihassärky. Eilen illalla käsiin alkoi ilmaantua punaisia näppylöitä, jotka yöllä kutisivat jo niin, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Nyt niitä on käsissä, jaloissa ja jokunen päänahassakin. Kutittaa ihan hirveästi ja käveleminen tuntuu ikävältä jalkapohjissa. Nieleminen sattuu ja syöminen on yhtä tuskaa, kun nielua polttaa ilmeisesti myös siellä majailevat rakkulat.

Lapsella tauti on ilmennyt hieman toisella tavalla. Sillä on ihottumaa muistuttavaa pientä punaista näppylää jalat ja käsivarret täynnä ja lisäksi siellä täällä (sekä suun alla useampia) isompia punaisia rakkuloita. Sitä rakkulat eivät tunnu pahemmin häiritsevän; sen sijaan kitinää ja suoraa huutoakin on aiheuttanut samanaikainen korvatulehdus, johon onneksi tosin antibiootit ovat alkaneet purra. Nuhaakin sillä oli, joka nyt on jo lievenemään päin, mutta yskää riittää vielä.

Myös miehen lapsi on kipeä. Silläkin oli ensin korvatulehdus ja nyt sitten varmaan tämä sama tauti. Eilen nousi kuume ja päätä kuulemma särkee. Näppylöitä ei ole vielä havaittavissa, mutta nähtäväksi jää, alkaako niitäkin kohta ilmaantua. Mies on tältä vielä toistaiseksi säästynyt, samoin miehen äiti, joka on meillä kylässä.

Tuntuu, että kulunut viikko on ollut kohtuuttoman pitkä. Ensin valvoin öitä korvakipua itkevän lapsen kanssa ja kun lapsi alkoi voida vähän paremmin, sairastuin itse. Nyt en vain jaksaisi enää. En jaksaisi olla kipeä, en jaksaisi tätä sietämätöntä kutinaa enkä jaksaisi sitä tosiasiaa, että lapsen tarpeista on huolehdittava, oli olo mikä hyvänsä. Haluaisin vain eroon tästä taudista. Haluaisin hetkeksi unohtaa olevani äiti ja vierittää koko painavan vastuun jonkun muun niskoille. Niin, ja haluaisin sinne rantahiekalle auringonpaisteeseen tai vaihtoehtoisesti tuntemattomille kujille kädessä kertakäyttömukillinen paikallista halpisviiniä.

Finnmatkat.fi

Saahan sitä haaveilla.