sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Päivänä äitien

On äitienpäivä. Nyt kai pitäisi kirjoittaa jokin syväluotaava postaus äitiydestä, mutta en taida jaksaa. Eihän tämä ole edes ensimmäinen äitienpäiväni äitinä, vaikkakin varmasti ensimmäinen, jona olen sisäistänyt statukseni kunnolla. Viime vuonna tuntui vielä vähän absurdilta olla äiti. Minullako muka on lapsi? Olenko minä todella tuon äiti? Hassu ajatus.

Tämä on myös ensimmäinen äitienpäivä, jonka vietän onnellisena. Ihan läpikotaisin onnellisena enkä vain lapsestasi onnellisena. Viime äitienpäivänä tunnelma oli vähän toinen. Olin surullinen, allapäin, ahdistunut. Olin juuri tehnyt lopullisen päätöksen jatkaa elämääni ilman lapsen isää, ja tilanne oli kaikkea muuta kuin selkeä ja seesteinen. Majailin vanhempieni luona. Elämä oli ihan sekaisin.

Tänään kaikki on toisin. Se riittäisi jo yksinään, mutta lisäksi sain sänkyyn aamiaisen. Ja kakkua. Ja lahjoja ja kortin. Ruusujakin sain. Ja nukkua pitkään miehen huolehtiessa Ipanasta. Kun makoilin sängyssä kahvikuppi kädessä lahjapapereiden keskellä, kävimme miehen kanssa seuraavan keskustelun.

Minä: Tämä on ihan liikaa. Ei olisi tarvinnut. Enhän mä kuitenkaan sun äitisi ole.

Mies: Sä olet tämän perheen äiti.

<3

Niin. Tämän perheen äiti. Ja olenhan minä, vaikka biologinen äiti olenkin vain toiselle kahdesta lapsesta. Ehkä tulevaisuudessa olen sitä useammalle. Vaikka onhan äitipuoliuskin mukavaa. Kaksi yhden hinnalla.

Ilman sen syvällisempää pölinää äitiydestä täytyy todeta, että se on ihanampaa ja vaikeampaa kuin mikään muu kokemani. Ja siihen liittyy satamiljoonaa tunnetta, joista kaikki eivät suinkaan ole positiivisia. Oma lapsi voi parin minuutin sisällä saada rakkauden kuplimaan ja raivon kiehumaan. Ja se äitiyssyyllisyys!

En silti vaihtaisi tätä mihinkään. En sittenkään, vaikka usein toisinaan käämin palaessa toivotankin lapseni Huitsin Nevadaan (tai vielä mieluummin itseni, olettaen että sieltä löytyy punaviiniä ja hyviä kirjoja).

Ipana ei tajunnut, että äitienpäiväkuvassa kuuluu hymyillä äidin mieliksi vaikka  pinnaa kiristäisikin se, ettei pääse  keinumaan IHAN ITTE.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti