Viimeisimmästä blogimerkinnästä on vierähtänyt viikko - sairastelun täyttämä, pitkä viikko. Tiistaina pari yötä jatkunut ipanan kitinä yltyi huudoksi, jonka syyksi paljastui lääkärin vastaanotolla korvatulehdus. Keskiviikkona muksun hengitys alkoi rohista ja hinkua, mistä syystä torstaina löysimme itsemme taas samaisesta terveyskeskuksesta. Keuhkoja kuunneltiin ja lapsi sai maskin kautta höyrymäistä lääkettä. Perjantaina tilanne oli ennallaan, kunnes lauantaina muksulle nousi vielä kuume muun sairastelun kyytipojaksi. Vihdoin eilen sunnuntaina hengitys alkoi kuulostaa taas suht normaalilta ja kuumekin oli poissa. Räkäinen ja yskivä lapsi on edelleen, mutta nähtävästi - ja toivottavasti! - paranemaan päin.
Korvatulehdus ei todellakaan ollut ainoa laatuaan, vaan viides yhtä monen kuukauden sisällä. Olemme virallisesti korvatulehduskierteessä. Antibiootit eivät joko pure lainkaan tai vaihtoehtoisesti parantavat tulehduksen - kunnes uusi iskee taas parin-kolmen viikon kuluttua. Saimme jo viime tulehduksen aikaan lähetteen Tyksiin putkitusharkintaan, ja viime viikolla postilaatikkoon kolahti kutsu itse putkitukseen, joka suoritetaan ensi viikon torstaina. Vaikka ajatus vuoden vanhan nukuttamisesta ja korvien operoimisesta vähän kauhistuttaa, olen silti iloinen asioiden nopeasta etenemisestä. Ja toivon todella, että putket katkaisevat tulehduskierteen.
Sairastelu on toki rankinta lapselle itselleen, mutta ei se aivan helppoa ole äidillekään. Huolen ja myötätunnon lisäksi öiset itkut ja levottomuus, jonka vuoksi omat yöunet jäävät minimiin, riipivät hermoja. Viimeiseen viikkoon en ole ollut kovin hyvä kumppani, vaan takkuinen mörkö "Antakaa mun olla" -moodissa. Toisin sanoen äiti, jota "vähän" väsyttää. Muun muassa siksi tuli tarpeeseen se, että lapsen isä otti tämän eilen luokseen yöksi. Sain levätä, syödä rauhassa, katsoa elokuvan, viettää sitä kuuluisaa laatuaikaa miehen kanssa, nukkua pitkään ja jopa harjata tukan.
----------------------
Äsken kuulin, että muksu oli nukkunut vallan mainiosti koko yön, heräilemättä ja kitisemättä. Hyvähän se on jos tauti on voiton puolella, mutta jos itkuöitä on vielä tullakseen, olisi sellainen saanut tulla nyt, ihan vain tasapuolisuuden nimissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti