Poikien ja tyttöjen värit

Minusta tulee pian kummitäti, ensimmäistä kertaa. Kummilapseni on pieni poika, ja ristiäisiä vietetään marraskuussa. Vaikka niihin on vielä aikaa, olen jo katsellut eri kaupoissa kastekorttia kummipojalleni. Ja minua on alkanut ärsyttää. Poikavauvoille myydään pelkästään vaaleansinisiä kortteja, tyttövauvoille vaaleanpunaisia. Korttien kuvitus ja tekstit vaihtelevat, mutta väriteema pysyy. Mitään muita värejä ei ole tarjolla, vaikka vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka: vihreää, keltaista, liilaa, oranssia, valkoista... Olen nähnyt tasan yhden kortin, joka oli väritykseltään "poikkeava", mutta siinä taas oli sisällä niin ällöttävän imelä runo, etten olisi voinut ostaa sitä voimatta pahoin. Äsken etsin kastekortteja toiveikkaana internetistä, mutta sama sääntö päti myös netissä myytäviin kortteihin: pojille vaaleansinistä, tytöille vaaleanpunaista.

En ole täysin sukupuolineutraalin kasvatusmetodin kannattaja, mutta liiallinen tyttöjen ja poikien erottelu omiin ryhmiinsä kyllä ärsyttää. Erottelu alkaa jo vauvaiässä juuri tällaisten pienten, mutta oleellisten seikkojen kautta. Korttitarjonta painottaa, että vaaleanpunainen on tyttöjen väri ja vaaleansininen poikien. Sama on nähtävissä vauvojen vaateosastoilla. Tyttöjen vaatetangot hehkuvat vaaleanpunaista prinsessamaailmaa, kun taas poikien vaatteissa toistuvat vaaleansininen väri ja autojen ja junien kuvat. Aivan kuin maailmassa ei muita värejä olisikaan.

En kiellä sukupuolten välisiä eroja enkä tarkoita, että pitäisi mennä äärimmäisyyksiin, kuten vauvan sukupuolen salaamiseen ulkopuolisilta. Välillä silti mietityttää, kuinka suuri osa eroista on biologisia ja kuinka suuri ympäristön luomia. Jos jo pikkuvauvaiästä lähtien määritellään, mikä väri kuuluu tytöille ja mikä pojille, ei ole ihme, ettei leikki-ikäinen halua pukea päälleen "tyttöjen väristä paitaa" tai "poikien housuja".
Olisi muuten kiva tietää, koska ja kuka päätti, mikä väri kuuluu millekin sukupuolelle.

Tästähän voisi avautua vaikka kuinka pitkästi ja ottaa mukaan myös muun muassa sen, miten tyttöihin ja poikiin kohdistuu erilaisia odotuksia ja miten tietynlainen käytös on hyväksytympää toiselle sukupuolelle jo pienestä pitäen. Nämä tällaiset tulevat ilmi esimerkiksi näennäisen viattomissa lausahduksissa, kuten  "pojat on poikia". Kello kuitenkin lähestyy jo yhtä yöllä ja minulla on paha tapa jaaritella vähän turhankin pitkään, joten jospa tällä kertaa jättäisin avautumiseni tähän. Piti vain vähän purkaa sitä turhaumaa, jonka ristiäiskorttien ryhmittely sukupuolen mukaan kahteen väriin herätti.

Todettakoon vielä sellainen seikka, että en aio luovuttaa ennen kuin löydän kortin, joka poikkeaa tästä kaavasta. Ja jos en löydä, lupaan askarrella sellaisen itse, vaikka viimeisin askartelukokemukseni lienee jossain yli vuosikymmenen takana.

Ai niin, tässä kirjoittelun lomassa tutkin päivän postia. Sen seasta löytyi Meidän Perhe -lehden mainoskuori, joka sisälsi seuraavanlaisen lastenhuoneen oveen laitettavan kyltin. Kyltissä on kaksi puolta, toinen tytölle ja toinen pojalle. Arvaatte varmaan, kumpi on kummalle...